KASVATTAJATARINAA: KENNEL TRIPLET & HELI HÄRKÄLÄ / SYKSY 2010

Minusta:

Olen tällä hetkellä seitsenpäisen cockerilauman yksinhuoltaja. Muutimme Siuntion puolelle pari vuotta sitten uuteen omakotitaloon, jossa on hehtaarin tontti aidattuna - kiitos kasvatinomistajieni & ystävieni. Asuinpaikkani olisi täydellinen lukuunottamatta ainokaista naapuriani, joka ensimmäisellä kädenpuristuksella ilmoitti vihaavansa thai-vaimonsa kanssa yli kaiken koiria ja kissoja...Yhteiselämä onneksi sujuu nykyään suurimmaksi osaksi ilman suurempia tunteenpurkauksia.

Erillisiä kenneltiloja minulla ei ole, vaan koiruudet asuvat perhekoirina maaten sohvalla ja nukkuen sängyssäni. Normaaliin päivärytmiin kuuluu klaanin lenkitys metsässä/pellolla vapaana kahdesti päivässä.

Muu vapaa-aika menee omieni ja kasvattieni turkinhoidossa, näyttelyissä sekä mejä-kokeissa ja taippareissa käydessä. Välillä harmittaa, ettei motivaationi ja aikani enää riitä tokoiluun, kun näen hukkaan heitettyä potentiaalia omissa koirissani.

Ensimmäinen cockerini tuli yli 30 v sitten muutaman vuoden kärttämisen jälkeen. Itse olisin halunnut villakoiran, mutta vanhempani eivät antaneet muuta vaihtoehtoa kuin cockerin - onneksi. Ja sille tielle olen jäänyt. Pikkutytön haaveissa kypsyi pikku hiljaa ajatus kasvattamisesta ja eläinlääkärin -ammatista.

Koiruuteni:

Kaikista tärkein on ollut elämäni cockeri KANS & POHJ & FIN & DK & S TVA, FIN J & MVA Norvale Koh-I-Noor "Tara". Tara oli oman alansa huippu, suuri persoona, täydellinen koira minulle. Onneksi tuolloin ei ollut doping-määräyksiä, muuten olisi jäänyt moni kisa kokematta. Taralla ei teetetty koskaan pentuja johtuen pahasta lonkkaviasta ja myöhemmin ilmenneestä allergiasta.

Kasvatustyöni kantanartuksi tuli KANS & FIN & S(n) MVA, FIN J & TVA Norvale Tiffany "Tiffa". Ilman Tiffaa ei olisi Triplettejä, ei lukuisia uusia ystäviä, ei Vuolasvirtaa... Tiffa oli Tiffa, pikkumusta, ei koskaan tehnyt itsestään suurta numeroa, kasvoi ja eli Taran "varjossa", joskin kärsivällisyyttäni koetteli nuoruuden monen tunnin jänisjahdit. Ensimmäinen Triplet -pentue näki päivän valon v.-97 ja monen vuoden haaveeni toteutui! Tiffalla oli neljä pentuetta, joista kotiini ensimmäisestä pesueesta jäivät FIN & EST MVA, FIN JVA Triplet Thinks Line Sam "Tatchi" ja FIN J & MVA, EST VETMVA Triplet Topaz "Topa". Tiffan merkittävimpiä jälkeläisiä jalostuksellisesti ovat olleet edellä mainittu Topa, KANS & FIN & EST MVA T. Tirlittan sekä FIN MVA T. Ruby At Norvale ja FIN & EST MVA T. Roulette. Tiffan elämänkaari päättyi lähes 16 vuoden iässä Vuolasvirta -palkintoni myöntämispäivänä. Tiffan sukuhaaraa on kotonani jatkamassa FIN & EST MVA, FIN JVA, EST JMVA Triplet Lapis Lazuli "Tessa".

Ensimmäinen tuontikoirani oli KANS & FIN & EST MVA Lochranza Jack Daniels "Twisty", kahden pentueeni isä, nyt 10-vuotias herrasmieshuitelus. Myöhemmin omakotitaloon muutettuani alkoi "irlantilaisvillitys". Ensimmäisenä tuli kantavana Baysway My Loleta "Sally" sekä mukana seurannut vanhempi narttu IRL SH CH, V-06 Baysway Love Affair "Tintti". Näin talossani oli kirjava cockeri monen monen vuoden jälkeen.

Tintti vei täysin sydämeni, nukkui tyynylläni ja nautti täysin elämästäään Suomessa. Kaikista yrityksistä huolimatta sain Tintistä vain kolme pentua aikaiseksi, joista iltatähtenä syntynyt narttu Triplet Irish Romance "Tudy" on tämän kesän pentueen emä. Rakkaus kirjaviin irkkuihin johti myöhemmin Tintin veljen Baysway Lucky Dimen "Benjin" (lunastanut edesmenneen siskonsa paikan tyynylläni) ja veljentytön FI JVA Baysway Thelma Rosen "Thelman" saapumiseen. Ja olen aivan myyty näihin koiriin...

Pentueita on tähän mennessä ollut 21 kpl (yht. 97 pentua), joista 16 kpl (72 pentua) ovat Tiffan jälkeläisiä, jälkeläisten jälkeläisiä jne... Tiffan vaikutus Tripletteihin on kiistaton.

Saavutuksia:

Kaikista unohtumattomimmat tähtihetket näyttelykehissä ovat olleet Tiffan tyttären FIN & EST MVA Magic Magillan voitot cockereiden erik.näyttelyssä ja liiton päänäyttelyssä, unohtamatta muita näissä näyttelyissä sijoittuneita Triplettejä.

Itse en ole vielä jaksanut keskittyä vain yhden koiran näyttelyttämiseen. Ehkä sitten, jos joskus sellainen täydellisyys osuisi hyppysiini ja asumaan kattoni alla. Olen enemmänkin ahdistellut kasvatinomistajiani ja lainaillut niitä kehiä kiertämään. Ja näiden onnistumiset, sertit, cacibit ym... lämmittävät mieltä yhtä lailla. Voitoksi on myös luettava värivirheellisen T. Pippi Långstrumpin punainen naru nättelykehässä ja oikeus mejäilemään voi-luokkaan. Tähän mennessä valioituneita kasvattejani on 26 kpl:tta.

Koepuolella pääpaino on jäljestämisessä sekä taippareissa. Unohtumattomimmat hetket itselleni mejäilyssä ovat olleet sisarusten Topan ja Tatchin osallistuminen v. 2001 spanielimestaruuteen (Topalle 2. sija), Tatchin piirinmestaruusvoitto samaisena vuonna sekä tuoreimpana tämän vuoden cockerimestaruuden voittaneen "Sennin" (FIN J & MVA Triplet Mary Poppins) "ohjaksissa" oleminen ja viimeisenä, muttei vähäisempänä, "Thelman" voittama Spanielimestaruus täysillä 50 pisteellä. Tripleteissä jälkivalioita on nyt 8 kpl.

Taipparit ovat lähinnä sydäntäni ja sen ovat kasvatinomistajani myös saaneet kokea. Taipparit ovat cockerille se perusjuttu ja ainakin suurin osa kasvateistani omistajineen ovat viihtyneet niissä ja innostuneet sittemmin koiraharrastukseen mukaan. Spa 1 -tuloksen saaneita on kasvateissani 45 kpl.

Lisäksi Triplettejä on nähty agility -kentillä sekä myös käytännön metsästyksessä.

Kasvattaminen:

Yhdistelmiä suunnitellessa on minulla ollut ajatus saada jatkoa kasvatustyöhöni. Nartun ja uroksen tulee täydentää toisiaan, terveys olla kohdallaan, luonteet, sukutaulut... Kokonaisuus ratkaisee. Itse koen aina haastavaksi löytää sopiva uros nartulle - linjoissani esiintynyt PRA -peikko ei ainakaan ole helpottanut tilannetta. PEVISA, indeksit, sukusiitoskertoimet, geenitestit osaltaan auttavat jalostusvalinnoissa. Omasta mielestä koen ahdistavaksi liian tiukkojen rajoitusten asettamisen, vaan mielestäni jokaisen tulee saada tehdä omat valinnat "terveellä järjellä" ja seistä valintojensa takana.

Itse kasvatan 1-2 pentuetta vuodessa, jotta miellekkyys touhuun säilyisi. Lisäksi olen lainannut "kennelnimeäni" kasvatinomistajalleni pari kertaa. Jokaisesta pentueesta pyrin sijoittamaan 1-2 narttua, koska en voi nostaa koiramäärää kotonani rajattomiin. Näistä valitsen jalostuskäyttöön sopivimmat.

Itse pentujen hoito ja niiden kanssa touhuaminen on ihanaa, mutta hyvien kotien löytäminen on aina haastavaa. Haluaisin pentujen pääsevän koteihin, joissa niistä pidettäisiin hyvää huolta elämän loppuun asti ja ne saisivat viettää aktiivista elämää perheenjäseninä ja kenties niiden kanssa innostuttaisiin harrastamaan. Muistettaisiin, että onnellinen koira myös tarvitsee rajat ja peruskotikasvatuksen, pelkkä rakkaus ei aina riitä... Yleensä pennunostajista "aistii" sopivuuden.

Itse kasvattajana pyrin pitämään tiiviimmin yhteyttä varsinkin pentujen ensimmäisen elinvuoden ajan järjestäen pentutreffejä & auttaen turkinhoidossa. Suurimman osan kanssa yhteistyö ja ystävyys jatkuu vuosien ajan...

Cockerspanielista:

Cockerspanieli on näppäränkokoinen toimelias pakkaus, joka nauttii metsälenkeistä, yhdessä puuhaamisesta ja kainalossa makaamisesta. Se on kestävä sopusuhtainen perusterve koira. Sen iloisesti heiluva häntä ja onnesta uhkuva olemus saa omistajan mielen hyvälle tuulelle.

Rodun heikkouksista ensimmäisinä tulee mieleen paljon tapetilla olleet luonteet ja turkit. Luonteissa on varmasti edelleen parantamisen varaa: cockereissa esiintyy turhaa arkuutta ja pehmeyttä, mutta uskoisin menneiden vuosien aggressiivisuuden vähentyneen. Täytyy muistaa, että suurin osa on kuitenkin toimivia perhekoiria ja paljon ratkaisee myös kotikasvatus. Olen myös sitä mieltä, että toimivassa harrastuskoirassa täytyy löytyä "potkua" eikä toimettomana sohvalla makaaminen päivästä toiseen riitä aktiiviselle touhottajalle.

Cockerspanieli on ns turkkirotu, jonka karva vaatii säännöllistä hoitamista. Normaaliturkkiselle cockerille tulisi riittää kerran vkossa hoitosessiot ja 2-3 kk:n välein trimmaukset. Itse ihmettelen trimmattavien perheen ainokaisten cockereiden turkkien takuttomana pitämisen vaikeutta... Onneksi harvoin vastaan tulee varsinaisia tumppukarvakasoja.

Koen cockerin olevan varsin perusterve rotu, joka ei mielestäni ammattini puolesta nouse esiin muita normirotuja sairaampana. Tosin joka rotuun mahtuu maanantai -kappaleita, näin myös omiin kasvatteihini, joista kaksi on poistunut tämän vuoden aikana äkillisen vakavan sairauden johdosta paremmille metsästysmaille ennenaikaisesti... Tuskin kukaan, joka on kasvattanut useamman pentueen, on säästynyt ikäviltä takaiskuilta, vaikka parhaansa yrittää.

Cockeri on rakenteeltaan kaunis peruskoira, mutta itse täydellistä koiraa ei useinkaan vastaan tule - aina on parantamisen varaa. Nykyään kateissa on hyvin monelta se klassisen kaunis pää tai sitten ihan perusrakenne yhdessä maatavoittavien liikkeiden kanssa. Ja kun vielä samaan pakettiin pitäisi yhdistää hyvä luonne, terveys, karva... Sitä minulle täydellistä cockeria yhä etsiessä...

Lopuksi:

Lopuksi on kiitosten aika eli kiitos Merjalle ihku Tarasta & kantamamma Tiffasta, kaikille Teille ihanille kasvatinomistajille, ystäville. Ilman teitä ei olisi meitäkään.

Muistakaa, että elämä koirien kanssa koostuu pienistä onnellisista hetkistä: kielen lipaisusta, lokoilusta kainalossa,läähättävästä koirasta pupuspurtin jälkeen, pentujen leikistä ja tuhinasta... ym. arjenriemuista. Nauttikaa niistä!

t. Heli & Tripletit